Praha

img_6625Neljäkymmentä tuntia matkustusta, yö lentokentällä ja pieniä katoamistemppuja oli havattavissa tällä matkalla. Praha oli kaiken tämän arvoinen paikka. Viikonloppu on liian lyhyt aika nähdä kaikki, mitä Praha tarjoaa. Lisäsin Prahan päässäni listalle “paikat, joihin on mentävä uudestaan”.

Olimme käytännössä matkassa neljä päivää. Ensimmäinen päivä meni menomatkaan, seuraavat kaksi kaupungissa ja viimeinen takaisin tulemiseen. Lähdimme torstai aamuyöllä ja olimme takaisin maanantaina puolenpäivän aikaan.

Matka

Lähdimme matkaan ennen neljää aamulla. Otimme bussin ensin veronaan, jossa meillä oli parin tunnin pysähdys. Mikään ei ollut Veronassa auki ennen kuutta. Onneksemme juna-aseman kahvila aukesi kuudelta. Istuimme siellä lopulta parišn tuntia. Osa jopa nukkui kahvilassa. Kahdeksalta jatkoimme kohti Milanon Bergamon lentokenttää matkaamme. Aurinko oli noussut ennen lähtöämme, mutta nukuimme kaikki sikeästi bussissa.

img_6613

Lopulta pääsimme lentokentälle. Turvatarkastuksessa Euroopan ulkopuoliset ystävämme käännytettiin hakemaan leimat lippuihinsa. Heidän täytyi käydä näyttämässä visat, jotta pääsisivät turvatarkastuksesta läpi. Olimme ihmetelleet jo aiemmin, mikset mobiililiput toimineet heillä, mutta saimme vastauksen tässä. Söimme lentokentällä,ja katselimme hieman paikkoja.

img_6630Lensimme Milanosta Ostravaan. Lento ei ole kovin pitkä ja maiset lentokoneesta olivat hyvin kauniita. Vuoren huiput vilisivät silmissä niin kauan kunnes taas nukahti. Lensimme Ostravaan. Ostrava on toisella puolella Tsekkejä kuin Praha, jonne meidän oli tarkoitus päästä. Ostravan lentokenttä oli yllättävän iso, mutta hyvin aavemainen. Siellä ei tuntunut olevan ristinsielua.

Sama fiilis jatkui, kun pääsimme junalla vaihtopaikkaamme. Olimme varanneet toisen junamme varalta myöhempään, koska emme tienneet, miten kauan ensimmäinen junamatka kestää. Päädyimme hiljaiseen kylään, jossa ei ollut käytännössä mitään. Juna-asemalla oli pieni nakkikioski. Hyvä päivä näille yrittäjille.

Juna, jolla menimme Prahaan, oli mieletön. Meillä oli oma kuuden hengen hytti. Tai meitä olis ikinä viisi ja yksi tuntematon pieni poika. Joku meistä keksi, että se oli samanlainen kuin Tylypahkan pikajuna. Innostuimme ajatuksesta niin paljon, että otimme muutamat överi-Tylypahka kuvat.

17121400_1486295381413067_276487725_o

Olimme innostuneet ajatuksesta niin paljon, että kun tyypit tulivat kysymään haluammeko jotain tarjoiluja, vastasimme nopeasti, ettemme ota. Myöhemmin tajusimme, miten edullisia tarjoiluja oli tarjolla. Yritimme pitkään saada junan henkilökuntaa kiinni. Lopulta onnistuimme, mutta suurin osa haluamistamme jutuista oli loppu. Onneksi saimme kuitenkin jotain pientä vatsantäytettä.

DSC_0783Matka meni yllättävän nopeasti. Vaikka lähdimme jo aamuyöllä Trentosta, saapuessamme Prahaan aurinko oli jo laskenut. Airbnb asuntomme oli aivan mieletön. Tykkäsimme siitä ensisilmäyksellä aivan valtavasti. Nainen, joka vuokrasi asuntoa, oli myös aivan fantastinen. Hän antoi paljon vinkkejä, oli koonnut matkaoppaita pöydälle ja tehnyt googlemapsiin kartan, missä on hänen lempipaikkansa.  Asunto on kaksio. Toisessa huoneessa on parisänky ja toisessa vuodesohva ja parvi. Minä ja Anniina saimme oman huoneen ja kaikki muut ovat toisessa huoneessa.

DSC_0792

Koska oli jo ilta ja olimme hyvin uupuneita kaikki matkasta, päätimme mennä syömään. Syönnin jälkeen tallustimme rauhallisesti takaisin ja kääriydyinme nukkumaan. Meitä asui siellä kuusi henkilöä. Yhteensä meitä on matkassa 12. Käytännössä kaikki brasilialaiset asuivat hostelissa

Päivä 1

Hayley oli ottanut muutaman vinkin, mitä kannattaa tehdä Prahassa. Hän oli löytänyt ilmaisen turistikierroksen, joka lähtisi kaupungin pääaukiolta. Päätimme siis aamulla suunnatta sinne ja katsoa mahdunmeko mukaan. Olimme ensimmäisestä kierroksesta hieman myöhässä, mutta varasimme paikkamme seuraavaan. Tapasimme myös brasilialaiset kaverimiehet aukiolla ja vaihdoimme kuulumiset.

Lopulta lähdimme omalla porukallamme turistikierrokselle ja brasialialaiset menivät omia reittejään. Oppaamme oli mieletön. Todella mukava nuori neiti, joka oli kotoisin Prahasta. Hän oli asunut 11 vuotta ulkomailla ja puhui hyvää englantia. Hänellä oli monia tarinoita perheestään, joita hän kertoi. Hän myös muisti kaikki tärkeät vuosiluvusta ja kertoi hyviä vinkkejä kaupungin saloihin. Emme käyneet kierroksella pääturistinöhtävyyksiä katsomassa, mutta hän kertoi niihin vinkit ja hieman historiaa.  Kierros keski kolmisen tuntia ja toimii niin, että lopuksi kukin saa maksaa, mitä haluaa.

DSC_0897 (2)

DSC_0963Kierroksen loputtua suuntasimme charles bridgelle. Silta oli nätti ja tykkäsin paljon erityisesti kivetyksestä. Perjantaina siellä ei edes ollu tuhottomasti väkeä. Turistiaikaan sillalla kannattaa käydä ihan aamuvarhain, koska muulloin siellä ei pysty edes lähes liikkumaan. 

DSC_0991Sillalta suuntasimme syömään ja ruuan jälkeen testasimme perinteseiset tsekkiläisen jälkkärit. Niiden nimi oli ehkä trdelnik. Tuote oli vähän kuin suomalainen tikkupulla, mutta sen jälkeen kuin pulla oli kypsynyt se otettiin pois tikusta ja sisään siveltiin erilaisia juttuja. Perinteinen täyte on suklaa, mutta erityisesti turisteille tarjotaan kaikkea mahdollista jäätelöstä pistaasiin. Otin itse valkosuklaata ja maku toi mieleen suomalaisen pullan. Epäilen, että pistaasin makuisella täytteellä tuote olisi maistunut samalta kuin pistaasipulla.

Jälkkärieden jälkeen törmäsimme brasilailaisiin ystävimme sattumalta. Sovimme heidän kanssaan illaksi tapaamisen ja lähdimmev vähän lepäilemään. Sillä välin kuin osa nukkui, päätimme varata junaliput takaisin ostravaan. Junat olivat yllättäen hyvin täynnä ja jouduimme ottamaan hieman aikasemmin junan, mitä olimme alunperin ajatelleet. Olimme kuitenkin tyytyväisiä, ettemme jättäneet buukkamista myöhempään aikaan.

Yhtäkkiä kello olikin jo niin paljon, ett meidän olisi pitänyt jo lähteä. Olimme siis perinteiden mukaisesti tapaamisestamme myöhässä. Emme lkuitenkaan löytäneet brasilialaisia ystäviemme millään. Aloin jo epäilemään, että he olivat lähteneet ilman meitä. Lopulta huutelin heidän nimiään keskellä aukioita. He ilmestyvät vihdoin kuin tyhjästä. He eivät olleet kuulleet huuteluamme.

Meitä oli yhteensä 12 henkilöä, joten sopivan kokoisen kuppilan löytäminen perjantai-iltana oli hyvin vaikeaa. Kävimme ympyrää pitkään ja lopulta yhdestä baarista löytyi seisomapöytä, johon juuri ja juuri saimme kaikki kupimme mahdutettua. Kävimme tämän jälkeen vielä toisessa kuppilassa, jonka jälkeen minä , Annina ja aherrettu päätimme lähteä nukkumaan. Muut jäivät vielä etsimään tanssibaaria.

img_6652

Emme olleet tarkistaneet aiemmin, mikä summeri oli meidän talostamme. Kun loput porukastemme hiipivät tömistelivät takaisin asunnolle, he eivät tienneet, mikä summeri oli meidän eli he herättivät koko talon. Olen luullut myös tähän asti, että nukkuisin sikeästi, mutta olin ainut, joka heräsi summeriin. He tulivat vielä kahdessa eri porukassa takasin, joten unet jäivät omalta osaltani hieman pintapuoliseksi.

Päivä 2

En ole koskaan ollut aamuihmisiä, mutta näihin tyyppeihin verrattuna tehokkuutensa aamuisin on huippuluokkaa. Lauantaiaamuna olin hieman pahalla tuulella, koska tykkään nukkua ja uneni olinkeskeytetty edellisenä yönä useampaan otteeseen. Odottelimme muita aika kauan, että lähdettäisiin yhdessä aamiaiselle. Lopulta päätimme lähteä Anniinan kanssa kahdestaan, koska muiden toiminta ei vakuuttanut.

DSC_1000Menimme airbnb-hostin suosittelemaan kahvilaan. Kahvila oli hyvin pieni, emmekä mahtuneet sisälle. He olivat kuitenkin laittaneet ikkulaudalle kaksi istumapaikkaa ja pienen pöydän. Aurinko paistoi ja oli hyvin lämmin. Aamiainen oli hyvää. Aamukiukku alkoi myös lähteä lähes täydellisen aamiaishetken ansioista. Vaikka olen kova anastasten vihaaja, söin iloisesti aamiaiskulhostani jopa ananakset.

Olimme sopineet brasialaisten kanssa tapaamisen taas, ja olimme luonnollisesti myöhässä. Lähdimme yhdessä,katsomaan Lennonin seinää. Kun Jonh Lennon murhattiin, nuoret kävivät kirjottelemassa seinään tekstejä. Viranomaiset yrittivät pitää sitä puhtaana, kunnes kyllästyivät. Seinä muuttaa muotoaan jatkuvasti uusien piirroksiin ja tekstien ansioista. En yleensä pidä graffiteista, mutta tämä seinä yllätti minut. Seinäään oli piirretty useita peace-merkkejä ja värit olivat kauniit. Seinä tuntui lähettelevän rauhaa ja rakkautta lähellä oleville ihmisille.

DSC_1081

DSC_1161Seuraavana vuorossa oli Prahan linna. Kipitimme kukkulalle, jossa linna sijaitsee. Olimme jo vähällä hävittää osan porukastamme, koska näkymä oli kaunis ja osa tahtoi katsoa sitä kauemmin kuin toiset. Lopulta jakauduimme kahtia. En nähnyt tarvetta jonottaa linnaan sisään, ja osa halusi mennä sinne. Katselimme linnan ympäristöä.

Linnan kukkullta näkyy vierässä oleva toinen kukkula. Päätimme lähteä katsomaan myös sitä. Tämä kukkula oli hieman korkeampi kuin ensimmäinen. Kukkulan päällä oli myös näköalatorni. Se oli saanut inspiraation eifeltornista. Ei ollut kovin nätti. Koska olimme kiivenneelle kukkulalle, päätimme lähteä myös ylös näköalatasanteelle. Kärsin korkean paikan kammosta, eli kun pääsimme ylös, olin niin lähellä keskivaiheilta kuin mahdollista. Maisemat oli kuitenkin nätit ja olisi harmittanut varmasti, jos olisi jättänyt välistä.

DSC_1195

Jakautuessame kahteen ryhmään aiemmin meidän ryhmään jäi kaikki meidän asunnon tyypit paitsi yksi. Palasimme takaisin asunnollemme ja aloimme miettimään, missä tämä yksinäinen seikkailija mahtaa olla. Olimme nälissämme, mutta emme viitsineet lähteä ennen kuin hänestä kuuluisi mitään.

Lopulta hän saapui asunnollemme ja me nälkäiset olimme salamana ulkona lähdössä syömään, kun muut heräili vasta päiväuniltaan. Ruuan jälkeen istuimme rauhakseen iltaa asunnollamme. Muut lähtivät vielä viihteelle illalla, mutta olin itse niin väsynyt, että päätin jäädä nukkumaan.

Matka

Heräsin sunnuntai aamuna taas ensimmäisenä. Olimme suunnitelleet lähtevämme yhdessä yhdeksältä aamiaiselle. Kun kello oli kymmentä vaille ja muut olivat edelleen syvässä unessa, päätin lähteä yksin. Anniina oli kuitenkin ollut puoli unessa siitä asti kuin olin heräänyt ja hän lähti mukaani.

Tällä kertaa emme jääneet odottelemaan ruokia kahvilasta vaan otimme kahvit mukaan ja kävime kaupasta hakemassa aamiastarvikkeet. Kun saavuimme takaisin takaisin asunnolle lähempänä kymmentä, muut vasta heräilivät.

Lopulta pääsimme lähtemään liikkeelle. Euroopan ulkopuolisten ystävimme täytyi saada liput paperiversioina, joten pysähdyimme kahville ja he kävivät sillä välin tulostamassa lippunsa. Juna-asemalle päästyämme kaikki vähän sooloilivat ja lähtivät ties minne sanomatta mitään. Laturiamme ei oltu vielä julkistettu, joten osa ehkä kuvitteli, että meillä olisi hyvin aikaa.

imageKaikki löysivät lopulta junaan. Tällä kertaa meillä ei ollut niin fiinit paikat kuin tullessamme. Olin suunnitellut nukkuvani koko matkan, mutta viereeni sattui pieni lapsi, joka ei osannut olla hiljaa tai paikallaan. Aloin kirjoittelemaan tätä tekstiä.

Olimme varanneet junan Ostavan päärautatieasemalle. Meillä olisi pari tuntia aikaa syödä siellä. Ajatellimme rautatieaseman olevan ihan keskutan vieressä. Poistuesamme asemalta oli kuin olisi saapunut aavekaupunkiin. Kaikki vähänkin ruokapaikkoja muistuttavat puutiikit olivat kiinni ja busseissa kulki vain pari ihmistä. Kysyimme apua ohikuljoilta ja he sanoivat, että keskustaan on raitiovaunulla 10-15min matka ja siellä om lähimmät aukiolevat ravintolat. Päätimme syödä asemalla.

img_6667

Lopulta olimme tyytyväisiä aikasempaan junavalintaamme. Lähijunia menee Ostravasta viideltä ja yhdeksältä. Brasilialaiset eivät siis kerinneet viiden junaan ja yhdeksältä meidän piti olla jo ilmassa. Hengailimme lentokentällä monta tuntia. Ostravan lentokentällä laitetaan kaikki putiikit kiinni, jossei oe lentoja ja ne avataan vasta pari tuntia ennen lennon lähtöä. Lentoja oli tuolloin kaksi. Yksi juuri kuin saavuimme kentälle ja meidän lentomme.

17176141_1265617383474432_711379042_oOlin saanut yksinäisen paikan lentokoneesta ja nukuin lähes koko matkan. Milanoon saapuessamme tiesimme edessä olevan kymmen tuntia lentokentällä. Osa otti nukkumapaikat lattialta ja osa tuoleilta. Minua ei nukuttanut, joten seilailin internettiä muiden nukkuessa. Lopulta viiden jälkeen olin hyvin uninen ja nukahdin. Olin kääriytynyt kylmissäni ystäväni takkiin ja kun hänelle oli tullut kylmä hän ei ollut raaskinut herättää minua.

Vartijat kävivät kahdesti herättelemässä meitä. Ensimmäinen kerta oli ennen kuin nukahdin. Siivoojan täytyi päästä ilmeisesti siivoamaan ja lattiat täytyi saada tyhjäksi. Toinen kerta oli lähempänä seitsämää. Emme oikein tajunneet, miksemme olisi saanut nukkua enää, mutta tämän jälkeen vain hyvin harvat torkkuivat. Olin herännyt juuri pari minuuttia ennen kuin vartijat tulivat. Yksi unisykli siis riitti tälle yölle.

Enää oli pari tuntia jäljellä lentokenttäoleilua. Kävime tarkastamassa lentokentän kauppatarjonnan. Ei ollut oikeastaan mitään. Lopulta lähetelimme toisillemme kuvia, missä kukin yritti nukkua.

Jäljellä oli vielä parin tunnin bussimatka Trentoon. Nukahdin välittömästi bussiin. Muille taisi käydä samoin. Kahdentoista aikaan olimme vihdoin perillä ja olo oli loistokas ja ryytynyt. Haaveilimme kaikki suihkusta.

 

Voin sanoa, että matka oli harvainaisen onnistunut. Näin isolla parukalla liikkuessa olisi voinut olla enemmän kaaosta ilmassa. Vaikka välillä tuntui, ettei mistään tule mitään, kaikki meni lopulta hyvin.

DSC_1069

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s