Tavoitteet korkealle

ESN järjesti viime viikolla Eurodinner-tapahtuman, johon oli tarkoitus kokata omasta maastaan juttuja. Päätimme Suomi-porukalla kokata yhdessä. Tapahtumassa jaettiin myös parhaille kokeille palkintoja. Lähdimme tavoittelemaan tietenkin ykkössijaa ja Lindtin suklaapalkintoa.

Alkuviikko meni omalta osaltani toipuessa edellisestä viikosta.  Eräs kaverini huomasi luennoilla uneliasuuteni. Välillä pelkkä olemassa oloni tuntuu olevan vitsi. Kaverini mielestä oli ilmeisesti hupaisaa, kun haukottelin jatkuvasti ja yritin olla nukahtamatta.

Olimme edellisellä viikolla sopineet suomalaisten kesken, että kokkaamme yhdessä Eurodinnerille. Meitä on täällä kolme, minä, Anniina ja Anton. Chättäilimme koko alkuviikon ja yritimme keksiä jotain edullista, hyvää ja helppoa ruokaa Suomesta. Lopulta päädyimme pinattikeittoon ja korvapuusteihin.

photo5974448656226560271Pidän pinaattikeitoista paljon, mutta en ole koskaan aimmin tehnyt sitä itse. Pakastepinaattikeitto on yksi ehdottomista ruokalemppareistani. Korvapuusteja on tullut aiemmin leivottua, mutta niiden ulkonäkö ei ole ollut kovin kaunis. Muilla oli aikalailla sama tilanne. Päätimme lähteä siis riskillä liikenteeseen tavoittelemaan pääpalkintoa.

Antonilla oli luentoja torstaina, joten aloitimme kokkauksen Anniinan kanssa kahdestaan. Päätimme valita keittoomme tuorepinaattia pakastepinaatin sijasta. Kaupassa emme tietenkään ajatelleet, että leikkaustapa on veitsi ja leikkuulauta.

Aloitimme pullataikinasta. Meillä oli hyvin aikaa, joten annoimme sen turvota jokaisessa turvotusvaiheessa reippaasti. Pinaattia leikkaisimme liukuhihnameiningillä. Ensin leipäveitsellä vähän pienemmäksi ja sen  jälkeen oikealla keittiöveitsellä silpuksi. Kokkailimme monta tuntia. Anton liittyi seuraamme jossain vaiheessa. Lopulta olimme kaikki hyvin ylpeitä kokkailuistamme ja ajattelimme, että taidamme syödä vain omia ruokiamme.

photo5994607733770397886Sain uuden asian listalleni “Oudoimmat jutut, mitä olen kantanut kaupungin keskustassa”. Tai itseasiassa kehittelin tuon listan tuona iltana. Kattila, jossa on lautanen kantena, pääsi listan kärkeen. Teippasimme myös leivinpaperit pullien päälle vasta ulkona. Pinaattikeittoa oli lopulta housuillani ja paidallani.

Saimme kaiken ehjänä perille. Olimme vähän myöhässä, koska kattilan kanssa kävely ei ollutkaan yhtä helppoa kuin ilman. Myöhästymisemme ei haitannut, koska tapahtuma ei ollut kerinnyt alkaa ennen kuin olimme siellä. Muille maille oli varattu oman maan lippu, vain Suomen lippu puuttui. DSC_2361

Oli ihana nähdä, miten paljon suurin osa tyypeistä oli panostanut ruokiinsa. Ruoka oli mielettömän hyvää. En osaa sanoa, mitä kaikkea söin. Ja aika menikin syömiseen, joten en kerinnyt ottaa kuvia ruuista. Saimme paljon kehuja korvapuusteista. Jotkut jopa sanoivat, että pinaattikeitto oli hyvää. Suurin osa tyypeistä ei kuitenkaan pitänyt siitä. Oli huvittavaa nähdä heidän ilmeitä.

photo5994607733770397895Illallisen lopuksi oli palkintojen paikka. Esimmäinnen palkinto (ilmeisesti kolmassija?) meni unkarilaisille. Ilmeisesti jokaiselle palkinnolle oli jonkinlainen peruste. Tämä jäi kuulematta. Heidän ruoka ei ollut mitenkään erikoista mielestäni. Pari leivän palaa, joidenkä päällä oli rasvaa ja muita juttuja. Toinen palkinto meni U.S.A:han. Heitä oli monta seuruetta ja he jakoivat palkinnon. Palkinto oli Most typical dish. Se oli ansaittu. Ja viimeinen kolmas palkinto (ensimmäinen sija) meni tietenkin Suomeen. Saimme palkinnon Best dessert. Pinaattikeitto ei napannut, mutta korvapuustit tekivät tehtävänsä. Saimme sen, mitä lähdimme hakemaan.

photo5996859533584082970

Advertisements

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s