Puolivälin ja vapun pohdintoja

Pääsiäislomalla tai heti sen jälkeen ohitettiin puoliväli. Suomessa vietettiin vappua. Olen ollut enemmän tai vähemmän kipeänä. Ensimmäiset Suomi-kaipuu hetket on koettu. Olen myös kauhistellut Suomeen paluuta. Viimeisen kahden viikon aikana ei ole oikeastaan tapahtunut mitään erikoista.

Päätin lähtiessäni, etten laske päiviä. Tiedän kuitenkin, että puoliväli on nyt ohitettu. Monet kaverini suunnittelevat jo kotimatkaansa, mikä tuntuu minusta hullulta. Se, että luo elämänsä puoleksi vuodeksi jonnekkin ja jättää sen sen jälkeen, tuntuu oudolta ja vähän jopa pelottavalta. Suomesta lähtiessä tiesi palaavansa, mutta tätä ei saa enää koskaan takaisin paluun jälkeen.

Päivien laskeminen olisi vaikeaa, kun ei vielä edes tiedä milloin palaa. Jouduin pyytämään myös Islannissa vaihdossa olevaa ystävääni lopettamaan jäljellä olevein päivien kertomisen, koska se alkoi ahdistamaan.  Tiedän hänen palaavan Suomeen paljon minua aiemmin. Kun hän kertoo tarkkoja päiviä, se realisoiduttaa minullekin, että tämä loppuu joskus. Jennin viimeistä kuukautta voi seurata täällä.

Suomikavereiden kanssa olemma jakaneet ajatuksia vaihdon väliaikaisuuden hyvistä ja huonoista puolista. Yolotus (you only life once -tyylinen käytös) on täällä helpompaa, mutta ei arki eroa paljoa Suomesta. Arkisin yritän vältellä opiskelua samoilla metoideilla kuin suomessa. Siivoan, bailaan, nään kavereita, nukun päiväunia, käyn lenkillä, makaan sängyssä tekemättä mitään, chättäilen ja murehdin turhanpäiväiväisiä asioita. Viikonloppuna on toki helpompi lähteä muualle, kun kaikki paikat on niin lähellä. Toki ajatus rahasta on myös erilainen täällä ollessa, koska täällä ollaan vain puoli vuotta. Tämän jälkeen voi sitten säästellä.

photo5769313742495000955On ollut myös ihana huomata, että kaverisuhteet Suomesta ovat pysyneet lähes ennallaan. Toisista ihmisistä on tullut jopa läheisempiä täällä ollessani. Pelkäsin eniten ennen tänne lähtöä, ettei ole enää mitään sanottavaa, kun ei ole samoja kursseja ja samaa arkea. Todellisuudessa ystävyys ei ole kiinni siitä, että on samoja asoita vaan siitä, että muistaa jakaa omia juttujaan ja kysyä, miten toisella menee.

Toisaalta myös pienet ihmissuhdeongelmat seuraavat Suomesta. Väärien tulkintojen mahdollisuus on myös kasvanut suuresti, kun asioita ei voi hoitaa naamastusten. Ylitulkitsevana ihmisenä ylitulkisen liikaa kaikkea ja murehdin turhasta. Onneksi on tyyppejä, joka muistaa muistuttaa, että kaikki on ihan hyvin.

Vappu on yksi lempijuhlistani Suomessa. Kun seurasin sosiaalisesta mediasta kolmeviikkoista vappua Lappeenrannassa, iski pieni kaipuu. Vappuviikonloppuna kaipaus paheni. Olin hieman kipeä, joten en voinut tehdä oikeastaan mitään. Muut olivat piknikeillä täälläkin, mutten itse uskaltanut lähteä kauas.

photo5791664666404038988Vappuaattona katsoin sängyssäni fuksikastetta. Surkuttelin jo juhannustakin ennakkoon ja kaipailin Suomen vappua oikein kovasti. Tällöin tajusin, jossei vappu tule mun luokse, täytyy minun itse luoda oma vappu. Kävin hakemassa kaupasta donitsit ja kertakäyttöskumppalasit ja yllätin Anniinan opiskelemasta. Mietimme yhdessä, miten kykenemme luomaan vapun lähellä asuntoamme. Päädyimme vappupäivän brunssiin.

photo5791664666404038987Kävimme ostamassa tarpeet kaupasta. Vappuaaton illalliseksi ostimme nakkeja ja ranskalaisia. Valmistelimme perunasalaatia iltasella ja filippiino ystävämme tulivat hengailemaan meidän kanssa. Pelailimme iltasella korttia ja lopulta kerroksessani asuvat tyypit näyttivät heidän kotikaupunkiensa parhaita paloja internetistä. Matkustuslista kasvaa kasvamistaan.

Sunnuntaiaamupäivällä oli brunssin aika. Olimme kutsuneet vain kaksi ihmistä seuraksemme, koska halusimme olla ihan rauhakseen. Päivästä tuli lopulta todella mukava. Istuimme brunssin ääressä neljä-viisi-tuntia. Vaihdoimme kerrankin kuulumiset kunnolla ja olimme vaan. Saimme lähes kaiken ruuan jopa myös syötyä.

Vaikka välillä on kiva olla pienellä porukalla, on alkanut tulemaan fiilis, ettei ole nähnyt muita tyyppejä ikuisuuksiin. Pääsiäisloma oli pitkä ja ihmiset ovat pailalleet eriaikoihin sieltä. Olemme epätoivoisesti yrittännet käydä ulkona, jotta näkisimme tuttuja. Välillä yritykset ovat epäonnituneet, mutta toisinaan myös muita on ollut liikkeellä.

Kaiken kaikkiaan, vaikka välillä kaipaan Suomea, en ole vielä valmis palaamaan. 

 

 

 

Advertisements

One thought on “Puolivälin ja vapun pohdintoja

  1. Neea May 5, 2017 / 9:28 am

    Ihana blogi Pia! Kun luin tätä pystyin melkein tuntemaan kun itse olisin taas vaihdossa. Keep the yolo on!! Nauti, Suomi on täällä ja pysyy.

    Liked by 1 person

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s